Rakkaat suomalaiset!
Minä, ylpeä ruotsinsuomalainen, päätin vain neljä päivää sitten lähteä Ruotsin länsirannikolta tuhansien järvien maahan. Sillä mitäpä elämä olisi ilman pientä seikkailua ja avotulella keitettyä kahvia!
Mutta hitto! Rakas äitini ei koskaan opettanut minulle suomen kieltä, minkä vuoksi hapuilen nyt eteenpäin kuin vastasyntynyt vasikka kielellisissä yhteyksissä! Mutta kas, modernin teknologian ja erilaisten vempaimien avulla onnistun silti tekemään itseni jotenkuten ymmärretyksi.
Kohtalo, tuo vanha veijari, on kuitenkin tehnyt minulle tepposet! Koska Ruotsin sanotaan nykyään (suureksi harmikseni!) olevan niiden kirottujen hollantilaisten hallinnassa, aioin pitää lomani lyhyenä ja ytimekkäänä. Mutta mitä tapahtuukaan? No, minä olen… pitäkää hatuistanne kiinni… hukannut passini!
Ja niinpä seison täällä nyt, jumissa Suomessa kokonaiset 25 päivää, kunnes uusi passi suvaitsee saapua.
No mutta! Täytyyhän tästä ottaa kaikki irti – lisää saunaa kansalle, sanon minä!
Ystävällisin (ja hieman hämmentynein) terveisin,
Eksynyt ruotsinsuomalainen
Svenska:
Jag, en stolt sverigefinne, tog mig för blott fyra dagar sedan friheten att bege mig från den svenska västkusten, till de tusen sjöarnas land. Ty vad vore livet utan lite äventyr och kaffe kokt över öppen eld!?
Men satan! Min kära mor lärde mig aldrig det finska tungomålet, vilket är varför jag nu stapplar fram likt en nyfödd kalv i språkligt sammanhang! Men se, med modern teknologi och diverse manicker lyckas jag ändå göra mig nåurlunda förstådd.
Dock har ödet, den gamle rackaren, spelat mig ett spratt! Då Sverige numera (till min stora förtret!) sägs stå under de förbaskade nederländernas kontroll, ämnade jag hålla min semester kort och rask. Men vad händer? Jo, jag har... Håll i hatten... Tappat bort mitt pass!
Så här står jag nu, strandsatt i Finland i hela 25 dagar, tills ett nytt pass behagar anlända.
Nåväl! Man får väl göra det bästa av saken, mer bastu åt folket, säger jag!
Med vänliga (och något förvirrade) hälsningar,
En vilsen sverigefinne